JAGO.
Nyt olette väärällä tolalla taas.
OTHELLO.
Hirteen koko vaimo! Sanon vaan mikä hän on. Niin näppärä neuloja! —
Ihmeteltävän soitannollinen! Oi, hän saattaisi laulullaan raivokkaan
karhunkin kesyttää! — Ja niin valtava ja rikas älyltään ja neroltaan!
JAGO.
Sitä huonompi hän on.
OTHELLO.
Oo, tuhat, tuhat kertaa! — Ja sitten niin helläluontoinen!
JAGO.
Niin, liiaksikin hellä.
OTHELLO. Se on totta! — Mutta sääli tuota on sentään. Jago — Oo, Jago, sääli on, Jago!
JAGO. Jos olette niin hänen rikoksiinsa rakastunut, niin antakaa hänelle valtakirja syntiä tehdä; sillä jos se ei teitä koske, ei kenenkään toisenkaan siihen mitään tule.
OTHELLO.
Kappaleiksi hänet paloittelen. — Tehdä minusta aisankannattaja!
JAGO.
Ruma työ!
OTHELLO.
Luutnanttini kanssa!