OTHELLO.
Todellako?
DESDEMONA.
Mitä?
OTHELLO.
Sep' oivaa, ettäs olet hulluks tullut.
DESDEMONA.
Kuin niin, Othello armas?
OTHELLO.
Perkele!
(Lyö häntä.)
DESDEMONA.
En ansainnut ma tuota.
LODOVICO.
Hyvä herra,
Tuot' ei Venetiass' uskottaisi, vaikka
Todeksi vannoisin sen. Tuo on liikaa.
Hän itkee! Lohdutelkaa!
OTHELLO.
Perkel', perkel'!
Jos maan vois naisen itkut hedelmöittää,
Niin joka tilkka krokotiilin siittäis.
Pois silmistäni!
DESDEMONA.
Ett'en sua loukkais,
Niin lähden.