OTHELLO.
Sepä kummallista!
EMILIA.
Vetoa sielustani lyön, ett' on hän
Uskollinen; jos toista luuletten,
Se luulo pois! se pettää sydämenne!
Jos sen on teihin joku konna pannut,
Kirotkoon niinkuin käärmeen hänet taivas!
Siveetön, uskoton jos vaimo tuo on,
Miest' onnellist' ei silloin; puhtain vaimo
On musta niinkuin parjaus.
OTHELLO.
Kutsukaa
Hän tänne. —
(Emilia lähtee.)
Kylläks kuulin; mutta mikä
Parittaja ei tuota vakuuttaisi!
Kavala portto, salasyntien
Likaisen säilyn lukko! Kuitenkin hän
Rukoilee, polvistuu, sen olen nähnyt.
(Emilia ja Desdemona tulevat.)
DESDEMONA.
Täss' olen, herrani!
OTHELLO.
Käy tänne, hemppu!
DESDEMONA.
Mik' on sun tahtos?
OTHELLO.
Näytä mulle silmäs;
Mua silmiin katso!
DESDEMONA.
Mikä julma oikku!
OTHELLO (Emilialle).
Toimeenne, rouva! Yksin jättäkäätte
Rakastavaiset; ovi sulkekaa;
Rykikää, yskikää, jos joku tulee!
Toimeenne, toimeenne! — no, rientäkää!