(Emilia lähtee.)
DESDEMONA.
Mit' aiot? Sano; polvillani pyydän.
Sanoissasi ma raivon tajuan,
Mut sanoj' en.
OTHELLO.
Mik' olet sinä?
DESDEMONA.
Vaimos,
Mun puolisoni! Uskollinen vaimos!
OTHELLO.
No, vanno, kiroo itses, muuton pelkää
Sun perkel' ottaa, luullen enkeliks sun!
Kirottu kahdesti! — no, vanno itses
Nyt puhtaaks!
DESDEMONA.
Taivas tietää sen.
OTHELLO.
Niin, tietää
Sun valheelliseks niinkuin helvetin.
DESDEMONA.
Kuin? Valheelliseks? Kelle? Ketä kohtaan?
OTHELLO.
Oi, Desdemona, — poistu, poistu, poistu!
DESDEMONA.
Voi, päivää onnetonta! — Miksi itket?
Minäkö syypää kyyneliis? Jos kenties
Isäni syyksi kotiinkutsumises
Sa luulet, älä vihaas minuun pura;
Jos hänet kadotit sa, myöskin minä
Kadotin hänet.