DESDEMONA.
Sen nimen ansaitsenko, Jago?
JAGO.
Minkä nimen?
DESDEMONA.
Jonk' antaneen hän sanoi maurin mulle.
EMILIA.
Hän huoraks häntä sätti. Loismies päissään
Noin törkeäst' ei hutsuansa haukkuis.
JAGO.
Mut miksi niin?
DESDEMONA.
En tiedä; varma vaan,
Ett'en se ole.
JAGO.
Älkää itkekö,
Oi älkää itkekö! Voi tuskan päivää!
EMILIA.
Siks hylkäskö hän monet jalot tatjot,
Isänsä, synnyinmaansa, ystävänsä,
Saadakseen huoran nimen? Ken ei itkis?
DESDEMONA.
Se on mun kova onneni.
JAGO.
Se lempo, —
Mist' oikun moisen sai hän?