DON PEDRO. No niin, se aika vielä tulee, "Ett' ikeen alle villi härkä taipuu".
BENEDIKT. Sen tehköön villi härkä; mutta jos koskaan järkevä Benedikt sen tekee, niin kiskokaa sarvet härän päästä ja pankaa ne minun otsaani, ja antakaa sitten jonkun poropeukalon kuvata minut, ja yhtä suurilla kirjaimilla, kuin on tapana ilmoittaa: "Tässä saa hyviä hevosia vuokrata", präntätkää kuvani alle: "Tässä on nähtävänä Benedikt, se nainut mies".
CLAUDIO. Jos semmoista tapahtuisi, tulisit varmaan sarvihulluksi.
DON PEDRO. Varo! Jos Cupido ei ole koko viinikkoansa Venetiassa tyhjentänyt,[5] niin saanet ennen pitkää täristä hänen edessään.
BENEDIKT. Silloin täytyy ensin tulla maantäristys.
DON PEDRO. No, no, toinen tunti, toinen tuuma. Sill'aikaa, rakas signor Benedikt, mene Leonaton luo, vie terveisiä minulta ja sano, että kyllä tulen illalliselle; hän on varmaan tehnyt suuria valmistuksia.
BENEDIKT. Sellaisen lähetyksen uskon vielä voivani täyttää, ja nyt jätän teidät —
CLAUDIO. "Herran haltuun; annettu talossani" — jos minulla semmoista olisi, —
DON PEDRO. "Kuudentena heinäkuuta: uskollinen ystävänne Benedikt."
BENEDIKT. No, no, pilkka pois! Koko teidän pakinanne on joskus tilkuilla reunustettua, ja reunus on sangen huonosti kurottu kiinni. Ennenkuin vasta tällaisia rikkikulutettuja pilapätkiä käytätte, tutkikaa ensin omaatuntoanne, ja sillä jätän teidät hyvästi.