LEONATO. Älä, älä! Pidämme tätä unena, kunnes se ilmenee todellisuutena. Mutta tahdon kuitenkin antaa tästä tiedon tyttärelleni, jotta hän olisi valmiimpi vastaamaan, jos siitä kenties tosi tulisi. Mene sinä ja ilmoita se hänelle. (Useita henkilöitä kulkee näyttämiin poikitse.) Hyvät langot, tiedätte tehtävänne. — Oi, anteeksi, hyvä ystävä, tule kanssani, tarvitsen taitoasi. — Hyvä lanko, ole apunani näissä kiireissä.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
(Toinen huone Leonaton talossa.)
(Don Juan ja Conrad tulevat.)
CONRAD. Mitä hittoa, prinssi, miksi on mielenne niin ylenmäärin synkkä?
DON JUAN. Siksi, että minulla on niin ylenmäärin syytä siihen, siksi on synkkyyteni niin määrää vailla.
CONRAD. Teidän tulisi kuulla järkeänne.
DON JUAN. Ja jos sitä kuulisinkin, niin mitä siunausta siitä?
CONRAD. Jos ei heti kohta apuakaan, niin ainakin kestävyyttä kärsimään.
DON JUAN. Ihmettelen, että sinä, joka — niinkuin itse sanot — olet syntynyt Saturnuksen turvissa,[6] huolit esittää siveellistä lääkettä kuolettavaan vammaan. En voi salata, mikä olen; minun täytyy olla synkkä, kun minulla on siihen syytä, ja olla nauramatta kenenkään sukkeluuksille; syödä, kun minun on nälkä, ja olla katsomatta kenenkään mieliä; nukkua, kun minun on uni, ja olla kenenkään toimiin sekaantumatta; nauraa, kun olen iloinen, ja olla sukoilematta muiden mielipidettä.