DON JUAN (Claudiolle). Aiotteko, teidän korkeutenne, huomenna pitää häitä?
DON PEDRO. Tiedäthän, että aikoo.
DON JUAN. Sitä en tiedä, kun hän saa tietää, mitä minä tiedän.
CLAUDIO. Jos on jotakin estettä, niin pyydän, että sen ilmoitatte.
DON JUAN. Luulette kenties, että en ole ystävänne; se nähdään jäljestäpäin, ja tulette luulemaan minusta parempaa, kun kuulette mitä nyt ilmoitan. Mitä veljeeni tulee, niin luulen, että hän pitää paljon teistä ja että hän sydämmen rakkaudesta on auttanut teitä näissä avioliiton puuhissa. Totisesti, huono teko koko kosinta! Huonosti käytetty vaiva!
DON PEDRO. Kuinka niin? Mitä on tapahtunut?
DON JUAN. Tulin tänne teille sitä kertomaan. Erityisseikkoihin puuttumatta — sillä hänestä on liiankin kauan huhuja liikkunut, — neiti on uskoton.
CLAUDIO. Kuka? Heroko?
DON JUAN. Juuri hän; Leonaton Hero, teidän Hero, joka miehen Hero.
CLAUDIO. Uskotonko?