BENEDIKT. Luulen totisesti, että kauniille serkullenne on tapahtunut vääryys.
BEATRICE. Oi, kuinka suuren kiitoksen se mies minulta ansaitsisi, joka hankkisi hänelle oikeutta!
BENEDIKT. Onko mitään keinoa, millä osoittaa semmoista ystävyyttä?
BEATRICE. On hyvin suora keino, mutta semmoista ystävää ei ole.
BENEDIKT. Voiko mies sen tehdä?
BEATRICE. On se miehen tehtävä, vaan ei teidän.
BENEDIKT. En rakasta mitään maailmassa niin paljon kuin teitä. Eikö se ole kummaa?
BEATRICE. Kummaa kuin asia, josta minä en mitään tiedä. Yhtä hyvin saattaisin minä sanoa, että en rakastanut mitään niin paljon kuin teitä; mut älkää uskoko minua, ja kuitenkaan en valehtele; en tunnusta mitään, enkä kiellä mitään. — Surkuttelen vain serkkuani.
BENEDIKT. Kautta tämän miekan, Beatrice, sinä rakastat minua.
BEATRICE. Älkää vannoko sen kautta; te syötte sen.