PRINSSI.
Mi kauhu se noin korviamme leikkaa?
1 VARTIJA.
Hyvä prinssi, täss' on surmattuna Paris;
Kuolleena Romeo; Julia, ennen kuollut,
Lämminnä, äsken murhattuna.
PRINSSI.
Menkää,
Tän julman murhan syitä tiedustelkaa.
1 VARTIJA.
On tässä munkki sekä Romeon mies;
Aseita heill' on, joilla kuolleitten
Voi haudat auki murtaa.
CAPULET.
Taivas! — Vaimo,
Kas kuinka tyttäremme veri virtaa!
Tikari meni väärään, — kas, sen tuppi
Tyhjillään vyöss' on Montaguen, — se harhaan
On pistetty mun tyttäreni rintaan.
KREIVINNA CAPULET.
Voi mua! Niinkuin ruumiinkellot kutsuu
Tää surman näky vanhuuttani hautaan.
(Montague ja muita tulee)
PRINSSI.
Montague, varhain nousit, nähdäksesi
Varhemmin vielä poikas sortuneena.
MONTAGUE.
Oi, prinssi, vaimoni tän' yönä kuoli,
Maanpako Romeon hänet suruun tappoi.
Mitk' uudet tuskat salaliittoon yhtyy
Ikääni vastaan?
PRINSSI.
Katso vain, niin näet.