IMETTÄJÄ.
Se vasta mies on, neiti! Mointa miestä
Ei maailmassa! Oikein vahakuva!
KREIVINNA CAPULET.
Veronan kesällä ei mointa kukkaa!
IMETTÄJÄ.
Niin, kukka on hän; todellakin kukka!
KREIVINNA CAPULET.
No, sano: voitko häntä rakastaa?
Illalla hänet pidoissamme näet;
Lue kasvojensa kirjaa, mitkä sulot
Kauneuden kynä piirtänyt on niihin;
Sa tutki joka juonnett' erikseen,
Kuin hempeään ne lainaa toisilleen.
Ja kaunokirjassa mi hämärää,
Se reunustassa silmäin selviää.
Mut kallis lemmenkirja tuo vaan puuttuu
Sidettä, kansiss' ihanaks se muuttuu.
Vedessä kala kiiltää: suloisinta,
Kun kauniin sisän verhoo kaunis pinta.
Monesta parhaana se kirja kulkee.
Jonk' oppikullan kultasoljet sulkee.
Näin kaikki, mitä häll' on, saat sä vaan,
Kun hänet saat, ei kuihdu omaskaan.
IMETTÄJÄ.
Ei, se vaan paisuu: miehell' impi varttuu.
KREIVI CAPULET.
No, sano, onko Paris sulle mieleen?
JULIA.
Ma mielin nähdä, onko mieleen näkö;
Syvemmä silmäin nuolt' en tahdo työntää,
Kuin suosionne lentovoimaa myöntää.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA. Rouva, vieraat ovat tulleet, illallinen on valmis, teitä huudetaan, neitiä kysytään, imettäjää kiroillaan ruokahuoneessa, ja kaikki on mullin mallin. Minun täytyy mennä toimiini. Pyydän, joutukaa!
KREIVINNA CAPULET.
Tulemme. — Julia, kreivi odottaa.