KREIVINNA CAPULET.
On päälle kahden viikon.
IMETTÄJÄ.
No, päälle taikka vaille; Pietarina
Hän täyttää neljätoista. Hän ja Sanna —
Herrassa levätköön! — ol' yhtä vanhat. —
Niin, taivaass' on nyt Sanna; liian hyvä
Hän oli mulle. Mutta, niinkuin sanoin,
Hän Pietarina täyttää neljätoista.
Niin maarin, niin; sen vielä hyvin muistan:
Maanjäräyksest' on yksitoista vuotta;
Ja sinä vuoden päivänä — en koskaan
Sit' unhota — ma häntä vieroitin.
Malia olin rinnoilleni pannut
Ja päiväss' istuin kyyhkyslakan alla —
Te silloin Mantuass' olitte ja kreivi —
Niin, kyllä minä muistan! — Niinkuin sanoin;
Kun rinnallani malin maistoi hän
Ja tunsi karvaaks sen, tuo sievä hupsu,
Ih! kuinka irvisti ja rinnan heitti!
Rasahti kyyhkyslakka; tarvis, takaan,
Ei ollut käskeä mua tieheni.
Ja siitä päiväst' yksitoist' on vuotta.
Jo yksinään hän seistä voi, niin maarin,
Osaspa juosta, vaaperrella pitkin;
Juur' päivää ennen otsansakin särki;
Ja silloin mieheni — hän Herrass' olkoon! —
Hän oli hauska mies: — maast' otti lapsen;
"Hei", sanoi hän, "noin nokillesko kaadut; —
Kun viisastut, niin kaadut seljälles.
Niin, Julia, eikö niin?" ja, totta vieköön,
Laps kulta vaikeni ja vastas: "niin."
Nyt nähdään, kuinka leikki toteen käy!
Jos tuhat vuotta eläisin, niin, totta,
Tuon aina muistan: "Eikö niin?" hän sanoi,
Ja lapsi vaikeni ja vastas: "niin."
KREIVINNA CAPULET.
Jo riittää tuota; pyydän, ole vait.
IMETTÄJÄ.
Kyll', armo! Mut en muuta voi kuin nauraa,
Kun noin hän vaikeni ja vastas: "niin."
Ja sentään hällä otsass' oli kuhmu
Vähäisen kukonmunan suuruinen;
Hirmuinen puusti! ja hän saineest' itki.
"Hei", sanoi miehen', "nokillesko kaadut?
Kun vanhenet, niin kaadut seljallesi"
Ja lapsi, vaikeni ja vastas: "niin,"
KREIVINNA CAPULET.
Sinäkin vaikene, ma vielä pyydän.
IMETTÄJÄ.
Koht' olen valmis. Siunatkoon sua Luoja,
Sa sievin kaikista, joit' imetin!
En muuta toivois, kuin ett' eläisin
Siks että näkisin sun naimisissa.
KREIVINNA CAPULET.
Niin aina, naiminen se aine onkin,
Jonk' aioin puheeks ottaa. — Sano, Julia,
Sull' olisiko halu naimisiin?…
JULIA.
Uneksimaton kunnia se mulle.
IMETTÄJÄ.
Kunnia! Jos en imettäjäs oisi,
Sanoisin: maidoss' imit viisautta.
KREIVINNA CAPULET.
Naimista tuumi nyt; sua nuorempana
On Veronassa moni arvonainen
Jo äidiks tullut; laskujani myöten
Ma äitisi jo tuolla ijäll' olin,
Ja sinä yhä tyttö. Lyhyesti,
Sinua jalo Paris kreivi kosii.