TYBALT.
On, kun on moinen konna vieraana.
En siedä häntä.
CAPULET.
Häntä täytyy sietää.
Häh, herraseni? — Täytyy, sanon, — niin!
Ken täällä käskee, sinäkö vai minä?
Et häntä siedä! — Herra varjelkoon!
Sa riitaa tahdot vieraissani; tahdot
Mies olla, korkein kukko tunkiolla!
TYBALT.
Se häpeää on, setä.
CAPULET.
Katsos vain
Suupaltti olet poika. — Niinkö, totta? —
Tuon kaiken vielä muistat, usko pois!
Mua vastustelet! Niin, niin, hyvään aikaan! —
Niin, ystäväiset! — Tiehes, nokkaviisas!
Vait oiti! — Lisää valkeita! — Hyi, sua!
Ma kyllä kieles salpaan! — Hei vain, lapset!
TYBALT.
Kun ehdon vihaan pakko-malttamus
Näin yhtyy, ruumiin valtaa vavistus.
Pois käyn; mut kuje tuo, vaikk' armasta
Nyt on se, jäljessään tuo karvasta.
(Menee.)
ROMEO (lähestyen Juliaa).
Jos saastuttanee käsi halpa tää
Tuon pyhäkön, se hurskas synti on;
Mun huuleni, kaks pyhäretkijää,
Sovinnoks tarjoo hellän suutelon.
JULIA.
Kätenne täten liiaks syytä saa,
Vain hartahan se täytti toiminnon;
Saa pyhän kättä hurskas koskettaa,
Ja käden-anto hurskaan muisku on.
ROMEO.
Pyhäll' on huulet, niinkuin hurskaallai?
JULIA.
On, mutta rukous on niiden työ.