ROMEO.
Suo huulilleni, mitä kädet sai,
Ett' uskoan' ei peitä tuskan yö.
JULIA.
Ei liiku pyhä, vaikka suostuukin.
ROMEO.
Seis siis, ett' otan mitä rukoilin.
(Suutelee häntä.)[3]
Nyt huules synnin huuliltani vei.
JULIA.
Näin huulilleni palkaks synnin sain.
ROMEO.
Palkaksko synnin? Armas kiusaus,
Pois synti anna.
(Suutelee toistamiseen.)
JULIA.
Kyllä osaat vain!
IMETTÄJÄ.
Teit' äitinne sois puhutella, neiti.
ROMEO.
Ken hänen äitins' on? —
IMETTÄJÄ.
Niin, nuori herra,
Sen neiden äiti on tän talon rouva,
Älykäs, hyvä, kunnollinen rouva.
Tytärtä imetin, jok' oli tässä.
Ken hänet saa, sen kelpaa, sen ma takaan.