(Poistuu.)
TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Aukea paikka Capuletin puutarhan vieressä.
(Romeo tulee.)
ROMEO.
Pois voinko mennä, kun jää sydän tänne?
Maa valju, käänny, aurinkoas etsi!
(Kapuaa muurille ja hyppää sen sisäpuolelle.)
(Benvolio ja Mercutio tulevat)
BENVOLIO.
Hoi! Romeo! Romeo serkku!
MERCUTIO.
Pujahti varmaan kotiin nukkumaan.
BENVOLIO.
Hän tänne juoksi, yli muurin tuosta
Hän kiipes. Huuda, veikko hyvä.
MERCUTIO.
Kyllä,
Manaankin vielä! — Romeo! sa houru,
Himojen syötti, houkka, lemmen-narri!
Huokauksen hahmoss' ilmesty, ja sano
Vain yksi riimi, niin ma tyydyn; huuda
Vain: ah! ja voi! ja soinna: lempi, — hempi.
Suo kaunis sana Venus-kummille,
Ja hänen heikkosilmää poikaans' soimaa,
Hän on viisas;
Nuort' Amor herraa, mi niin sieväst' ampui.
Kun kerjuutyttöön mieltyi kuningas. — [4]
Ei kuule hän, ei järky hän, ei liiku hän!
Apina kuoli, manata se täytyy. —
Sua manaan Rosalinan helosilmäin,
Ylevän otsan, purppuraisen huulen,
Siron jalan, hoikan säären, pulloreiden;
Ja näiden rajapiirin nimessä,
Ett' ilmestyisit hahmossasi meille.