(Menee.)
ROMEO.
Tuhansin pahaa, miss' ei valos myötä. —
Tie armaan luo, kuin koulusi' eron hetki,
Mut armaan luota, niinkuin kouluun retki.
(Vetäytyy syrjään.)
(Julia palajaa taas ikkunaan.)
JULIA.
St! Romeo! — Oispa metsämiehen ääni,
Mi tänne kutsuis taas tuon jalon haukan!
Ei, käheä on orjuus, ei, ei tohdi
Se ääneen haastaa, Kaiuttaren luolan
Tuhoisin muuten ja sen kuulaan äänen
Omaani käheämmäks saattaisin
Yhäti huutamalla Romeon nimen.
ROMEO (tulee esiin).
Se sieluni mun nimeäni huutaa.
Hopeiselt' yössä helkkää lemmen ääni,
Kuin vienoin soitto kuuntelijan korvaan.
JULIA.
Romeo!
ROMEO.
Mitä, kulta?
JULIA.
Kuinka varhain
Lähetän sanan?
ROMEO.
Yhdeksältä.
JULIA.
Kyllä.
Oi, siihen kaksikymmentä on vuotta!
Mut unohdin, miks takaisin sun kutsuin.