ROMEO.
Suo tänne jäädä mun, sen kunnes muistat.
JULIA.
Sen unhotan, jott' ijäksi sa jäisit,
Muistellen, kuink' on seuras mulle armas.
ROMEO.
Ma ijäks jään, jott' ijäks unhottaisit,
Unohtain ett' on toinen mulla koti.
JULIA.
Jo aamu koittaa; lähtevän sun soisin,
En sentään kauemmaks, kuin huima tyttö
Kädestään antaa linnun hypähtää,
Tuon paulaan kahlehditun vanki-raukan,
Ja silkkirihmoin taas sen luokseen tempaa,
Niin hellään kateillen sen vapautta.
ROMEO.
Jos lintus oisin!
JULIA.
Armas, oi, jos oisit!
Vaan surmaisin sun liika suuteloilla.
Hyv' yötä! Armas erontuskakin;
Hyv' yötä aamuun asti sanoisin.
(Menee.)
ROMEO.
Silmiisi unta, sydämeesi hoivaa! —
Nyt unen, hoivan liitoss' olis oivaa!
Mut rippi-isän mökkiin kertomaan
Tät' onneain ja saamaan apuaan.
(Menee.)
Kolmas kohtaus.