Munkki Lorenzon kammio.
(Lorenzo tulee vasu kädessä.)

LORENZO.
Koi sinisilmä nauraa synkkää yötä,
Kirjaillen idän pilviin rusovyötä;
Ja kailo pimeys, kuin juopporuoju,
Pois päivän tulipyöräin tieltä huojuu.
Ennenkuin hehkusilmä päivä tuo
Taivaalle nousten yöltä kasteen juo,
Kokoillen kerään pajukoppaan tuohon
Niin mehu-kukkasen kuin myrkky-ruohon.
Maa, luonnon äiti, myös sen hauta on,
Ja haudastaan se nousee elohon.
Mont' erilaista lasta kohdussansa
Se kantaapi ja ruokkii rinnoistansa;
Monessa moni ominaisuus oiva,
Ei ykskään vailla, kaikiss' eri voima.
Oi, suuri on tuo teho summaton,
Mi kiveen, kasviin, ruohoon pantu on!
Maa ei niin halpaa yhtäkänä kanna,
Mi hyvää jonkinlaist' ei maalle anna,
Ei myös niin hyvää, jok' ei, jos sen pois
Luonnostaan saatat, turmaa tuoda vois.
Hyveenkin väärinkäyttö paheeks saa,
Ja paheen joskus teko kaunistaa.
Tuon heikon kukan hennon kuoren alla
Asunto eloll' on ja kuolemalla:
Se sielun virvoittaa, jos sitä haistat
Sydämmen, aistin kuolettaa, jos maistat.
Hyv' on ja paha tahto ihmisessä
Kaks vastavaltaa niinkuin kukkasessa;
Pahempi näistä missä voiton saa,
Sen kasvin kuolon toukka kuluttaa.

(Romeo tulee)

ROMEO.
Huomenta, isä!

LORENZO.
Herran rauha
Mink' äänen varhaisen ma kuulenkaan?
Nuor' ystäväni, sairaat hourupäiset
Näin varhain vuoteelleen suo jäähyväiset.
Vanhuksen silmää huolet vartioi,
Ja huolten kanss' ei uni maata voi;
Vaan miss' on nuoruus raitis, suruton,
Siell' uni-kulta kumppanina on.
Siis varhaisen ma tulos tähden arvaan:
Sua jokin mielimurre vaivaa varmaan,
Vai kuinka? Ei, nyt osaan oikeaan:
Tän' yönä Romeo ei lie maannutkaan.

ROMEO.
Ei, lepo mulla oli herttaisempi.

LORENZO.
Varjelkoon Herra! Rosalinan lempi?

ROMEO.
Kuin? Rosalinan, isä hyvä? Ei!
Sen nimen ja sen tuskat unhe vei.

LORENZO.
Sep' oivaa! Vaan miss' olit oikeastaan?

ROMEO.
Ennenkuin kysymykses kerrot, vastaan.
Ma pidoiss' olin vihamieheni,
Siell' äkisti mun joku haavoitti;
Ma samoin tein; ja kumpaisenkin haavat
Sun pyhän lääkkees kautta avun saavat.
En vihaa, pyhä isä, näethän sen:
Myös vihamiehen' eestä rukoilen.