ROMEO.
Eikö se hyvin sovi kaltatulle hanhelle?
MERCUTIO.
Nyt tulee paksua pilaa; kasvaa kärpäsestä härkäseksi.
ROMEO.
Ja kun härkä pannaan hanheen, tulee siitä oikein härkähanhi.
MERCUTIO. No niin, eikö tämä nyt ole hauskempaa kuin rakastuneena voihkiminen? Nyt sinä olet ihmismäinen, nyt sinä olet Romeo; nyt olet luonnollinen, niin luontosi kuin taitosi puolesta. Sillä tuo höperö rakkaus on suuri pökkelö-pää, joka kieli roikollaan juoksee edes-takaisin, etsien jotakin läpeä, johon narrinaamansa piiloittaisi.
ROMEO.
Hiljaa jo!
MERCUTIO.
Tahdotko minua hiljentämään laitostani parhaassa vauhdissaan.
ROMEO.
Se voisi muuten tulla liian pitkäksi.
MERCUTIO. Hoh! Sinä petyt! Lyhyeksihän sen aion tehdä; sillä olinhan juuri päässyt painokohtaan, ja arvelin todellakin parhaaksi heittää koko laitoksen.
ROMEO.
Tuossapa soma laitos!
(Imettäjä ja Pietari tulevat.)