MERCUTIO. En muuta lintua, kuin paastopiirakan lintua, joka jo on vähän vanhaa ja haaskahtanutta, ennenkuin sitä syödään.
"Ei vanhakaan lintu se haittaa tee,
Kun se paastona pöytään lyödään;
Mut vanhakin lintu se tympäisee,
Jos se haaskana vasta syödään."
Romeo, tuletko kotiin isäsi luo? Syömme siellä päivällistä.
ROMEO.
Tulen jäljestä.
MERCUTIO.
Hyvästi, vanha rouva! Hyvästi, rouva, rouva!
(Mercutio ja Benvolio menevät.)
IMETTÄJÄ. Niin, hyvästi vain! — Sanokaa, kuka se oli tuo rietas iljetys, joka oli niin täynnä koiruutta.
ROMEO. Muuan herrasmies, joka mielellään kuuntelee omaa puhettansa ja tuokiossa puhuu enemmän kuin mistä kuukaudessa voi vastata.
IMETTÄJÄ. Jos hän minusta mitään puhuu, niin kyllä minä hänet vastaan, vaikka olis hän pöheämpi kuin onkaan, ja parikymmentä samanlaista lönttiä lisäksi; ja jos en itse voi, niin kyllä niitä on, jotka voivat. Se kemeini kanalja! Olenko minä hänen västäräkkejään? Olenko minä hänen narttujaan? — Ja sinäkin siinä seisot ja siedät että jokainen konna näin saa päälleni karata.
PIETARI. En minä nähnyt kenenkään päällenne karkaavan; ja jos olisin nähnyt, niin olisi pamppuni heti ollut maalla, sen vannon. Minä tohdin sen paljastaa siinä kuin joku toinenkin, kun vain rehellinen tappelu on tarjona ja laki minun puolellani.