BENVOLIO.
Tuoss' on hän taas, se raivopäinen Tybalt.
ROMEO.
Elossako? ja voiton-riemukkaana?
Ja surmattuna on Mercutio!
Pois taivaaseen, sa armahtava sääli!
Tulinen raivo olkoon oppaani!
Nyt, Tybalt, peruuta tuo konnan nimi,
Jonk' äsken sulta sain; Mercution sielu
On vasta hiukan matkaa päämme päällä;
Se seurakseen sua vartoo: sun tai mun
Tai molempien täytyy täältä mennä.
TYBALT.
Tääll' olit, poika-lurjus, hänen puoltaan,
Nyt seuraa häntä.
ROMEO.
Tuo sen ratkaiskoon!
(Taistelevat; Tybalt kaatuu.)
BENVOLIO.
Pois, Romeo! Porvarit on aseissa,
Ja Tybalt surman saanut: — älä seiso
Noin tuijotellen! Jos sun tavoittavat,
Sun prinssi kuoloon tuomitsee. Pois! Joutuin!
ROMEO.
Voi mua, onnen narria!
BENVOLIO.
Miks viivyt?
(Romeo menee.)
(Porvareita y.m. tulee.)
1 PORVARI.
Miss' on se Mercution surmaaja?
Mihinkä murhamies, se Tybalt, karkas?