IMETTÄJÄ.
No, neiti! — Neiti! — Julia! — Hänkös nukkuu! —
Hoi, hyyhky! — Neiti, hoi! — Hyi, unikeko! —
Tupuni! — Käpyseni! — Morsian, hoi! —
Ei hiiskausta? — Koko viikoksipa
Otatte unta. Niin, niin, ensi yönä,
Sen takaan, ei suo Paris'kreivi teille
Pahaakaan rauhaa. — Jumal' armahda!
Niin maarin, kuinka syvästi hän nukkuu!
Herättää täytyy hänet. Neiti! Neiti!
Jos kreivi teidät tapaa vuoteeltanne,
Niin siitä kauhu nousee; eikö totta?
Kuin? Vaatteissaan? Ja makuull' uudestaan?
Herättää teidät täytyy. Neiti! Neiti! —
Ah! voi! voi! — Apuun, apuun! Hän on kuollut! —
Voi, surun päivää! Että koskaan synnyin! —
Ah, pieni naukku! — Kreivi! Kreivinna!
(Kreivinna Capulet tulee.)
KREIVINNA CAPULET.
No, mitä melua?
IMETTÄJÄ.
Voi, itkun päivää!
KREIVINNA CAPULET.
Mik' on nyt?
IMETTÄJÄ.
Katsokaa! Voi, tuskan päivää!
KREIVINNA CAPULET.
Voi! Lapseni, mun ainut elämäni!
Oi, herää, virkoo, tai ma kanssas kuolen! —
Apua! — Huuda apua!
(Capulet tulee.)
CAPULET.
Hävetkää! Julia tuokaa; ylkä vartoo.
IMETTÄJÄ.
Hän kuollut, kuollut on! Voi päiviäni!