KREIVINNA CAPULET.
Voi päiviäni! Hän on kuollut, kuollut!
CAPULET.
Miss' on hän? Näyttäkää! — Voi! Hän on kylmä;
Jäsenet jäykät on ja veri seisoo,
Ja huulilt' elo luopunut jo aikaa.
Oi, kuolo hänet raiskas, niinkuin raiskaa
Kauneimman kedon kukan keväthalla.
IMETTÄJÄ.
Voi, surun hetkeä!
KREIVINNA CAPULET.
Voi, tuskan päivää!
CAPULET.
Niin kuolo hänet otti, saadakseen
Mun vaikeroimaan, vaan nyt kielen salpaa,
Ett'en ma voikaan vaikeroida.
(Lorenzo ja Paris ja soittajia tulee.)
LORENZO.
Valmis
Jo morsianko kirkkoon lähtemään?
CAPULET.
On lähtemään, mut palaamaan ei koskaan
Oi, poikani! Hääpäiväs aattoyönä
On tuoni vaimos maannut. — Tuossa on hän,
Kuin kukka, jonka kukkasen se taittoi.
Vävyni on ja perijäni tuoni;
Hän nai mun tyttäreni. Kuolla tahdon,
Kaikk' antaa hälle, elot, olot, kaikki.
PARIS.
Tään aamun valkeutta kauan harroin,
Ja tuonko kaltainen sen näky on?
CAPULET.
Kirottu, kurja, tuhon, vainon päivä!
Kamalin hetki, mink' on aika nähnyt
Pitkällä, raskahalla retkellään!
Vaan yks, yks ainut armas lapsi-raukka,
Yks ainut ilon, virvoituksen lähde,
Ja julma tuoni senkin multa ryösti! —