DORCAS. Hän on muutakin sinulle luvannut, jos eivät ihmiset valehtele.
MOPSA. Sinulle hän on kaikki maksanut, minkä on luvannutkin: ehkäpä lisäksi vielä muutakin, jota sinun pitäisi hävetä antaa hänelle takaisin.
NUORI PAIMEN. Eikö nyt enää ole tytöillä säällisiä tapoja? Aikovatko alushameensa panna siihen, missä kasvojen pitäisi olla? Eikö nyt enää lypsäessä, maata pannessa ja leivinuunin ääressä ole aikaa kuiskailla mokomia salaisuuksia! Vai täytyykö tuollaista lorunlorua kaikkien vierasten kuuluville tuoda? Hyväpä kuitenkin, että vaan kuiskuttelevat. — Vaiti, kielikellot, ei enää sanaakaan.
MOPSA. Minä olen valmis. Kuules, sinä lupasit minulle kiiltävän kaulanauhan ja hyvänhajuiset hansikat.
NUORI PAIMEN. Olenhan sanonut sinulle, että tiellä minut peijasivat ja veivät kaikki rahani.
AUTOLYCUS. Niin, herra, täällä liikkuu veijareita; pitää olla varuillaan.
NUORI PAIMEN. Älä pelkää, mies, täällä ei sinulta mitään viedä.
AUTOLYCUS. Olenkin siinä toivossa, sillä minulla on paljon muiden tavaraa.
NUORI PAIMEN. Mitä sinulla on? Arkkiviisujako?
MOPSA. Osta niitä, hyvä poika, joitakuita; painetuista viisuista minä pidän niin paljon, sillä niistähän tietää varmaan, että ne ovat tosia.