NUORI PAIMEN. Teidän armonne, te olitte itse juuri juoksemaisillanne, mutta huomasitte kai, että kenkä ahdisti.
VANHA PAIMEN. Oletteko hovista, luvalla kysyen?
AUTOLYCUS. Luvalla tai luvatta, hovista olen. Eikö jo vaatteuksenikin ole hovin tapainen? Eikö käyntini hovin sipsutusta? Eikö minusta hovin lemut nenääsi lemahda? Eikö sinun halpuutesi säteile minusta hovin ylenkatsetta? Sen tähdenkö, että sinua hyvittelen ja kierrän sinusta asiasi, senkötähden en olisi hovista? Minä olen hovimies kiireestä kantapäähän, mies, joka voin joko edistää tai vastustaa asiaasi hovissa; jonka vuoksi vaadin, et£ä minulle asiasi ilmoitat.
VANHA PAIMEN. Kuninkaalle minulla on asiaa.
AUTOLYCUS. Entä advokaattia, onko sinulla semmoista?
VANHA PAIMEN. Luvalla sanoen, en tiedä.
NUORI PAIMEN. Advokaatiksi sanotaan hovikielellä fasaania; sanokaa, ettei teillä semmoista ole.
VANHA PAIMEN. Ei, herra, ei ole minulla fasaania, ei kukkoa eikä kanaa.
AUTOLYCUS. Me, miekot, me noin tyhmät emme ole. Mut noidenlainen voisin sentään olla; Sentähden min' en halveksia tahdo.
NUORI PAIMEN. Tuo lienee varmaankin ylhäinen hovimies.