TIMON.
Ne mielist' otan; katson, että lahja
Rehellisesti palkitaan.
(Kolmas palvelija tulee.)
No, mitä?
3 PALVELIJA. Anteeksi, teidän armonne: herra Lucullus pyytää, että suvaitsisitte huomenna metsästää hänen kanssaan, ja lähettää teidän arvoisuudellenne kaksi paria susikoiria.
TIMON.
Ma tulen. — Ota vastaan ne, ja hyvin
Ne palkittakoon.
FLAVIUS.
Mihin tämä viekään!
Kestittää täytyy, rikkaat lahjat antaa.
Ja kaikki tyhjäst' arkusta! Ei tiedä
Hän koskaan varojansa, eikä siedä
Mun näyttää, kuink' on sydän hällä köyhä,
Kun sill' ei voimaa täyttää toiveitaan.
Niin yli varainsa hän lupaa, että
Puheensa kaikk' on velkaa; joka sana
On panttina; hyvyyttään vielä koron
Niist' antaa hän; maat kirjoissa on heillä.
Jos virastani hyväll' irti oisin,
Ennenkuin minut karkoitetaan vallan!
Parempi ilman ruokaystävää,
Kuin että ruokit henkes väijyjää.
Sydäntä särkee isäntäni tila.
(Menee.)
TIMON.
Vääryyttä kovin teette itsellenne,
Jos arvoanne näin te alennatte.
Kas, tässä pikku ystävyyden lahja!
2 YLIMYS. Suurempi tavallist' on kiitokseni.
3 YLIMYS. Oi, hän on itse autiuden sielu!
TIMON.
Nyt muistan, herra, että tässä taannoin
Kehuitte raudikkoa ratsuani:
Se pitäkää, kosk' on se teille mieleen.
3 YLIMYS. Ma pyydän, jalo herra, anteeks suokaa.