(Alcibiades ja ylimykset menevät.)
APEMANTUS.
Sitä hommaa!
Pään nyökkäystä ja hännän hieputusta!
Nuo koipitemput tokko kulungeitaan
Ne kannattavat? Ystävyys on rapaa;
Ei pitäis vilpill' olla jalka vapaa.
Nuo kunnon narrit maire kieli pettää.
TIMON.
No, Apemantus, jos et noin ois juro,
Niin saisit jotain.
APEMANTUS.
Min' en huoli mistään;
Jos lahjot minutkin, niin sulla yhtään
Ei soimaajaa, ja syntiin yhä vaivut
Niin kauan annat, varon, että kohta
Pois papereilla itsesikin annat.
Miks kemut, kestit nuo ja turhat loistot?
TIMON.
Jos noin sa moitit seuraelämää,
Niin, totta vieköön, sinusta en huoli.
Hyvästi! Toiste laula toista virttä!
(Menee.)
APEMANTUS.
Et tahdo mua kuulla, — etkä saakaan!
Taivaasi suljen. Kuink' on ihmis-parka
Neuvoille, vaan ei mairehelle arka!
(Menee.)
TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.