APEMANTUS. No tee se, että saisimme oikein oppia tuntemaan huorimuksen ja konnan, vaikka kyllä sinä et muutenkaan tule sen paremmasta käymään.
VARRON PALVELIJA.
Mitä on huorimus, narri?
NARRI. Narri hyvissä vaatteissa ja hieman sinun näköisesi. Se on henki; milloin se ilmestyy ylhäisenä herrana, milloin lainoppineena, milloin filosofina, jolla, paitse sitä yhtä keinotekoista kiveä, on kaksi lisää. Sangen usein se on ritarinkin näköinen, ja ylipäänsä kaikessa asumuodoissa, missä ihminen kahdeksankymmenen ja kolmentoista ikävuoden välillä liikkuu, tämä henki kummittelee.
VARRON PALVELIJA.
Sinä et ole kokonaan narri.
NARRI. Etkä sinäkään kokonaan viisas; sinusta puuttuu älyä yhtä paljon, kuin minussa on narriutta.
APEMANTUS.
Tuota vastausta ei olisi Apemantus hävennyt.
KAIKKI PALVELIJAT.
Tilaa, tilaa! Tässä tulee herra Timon.
(Timon ja Flavius palaavat.)
APEMANTUS.
Tule kanssani, narri, tule!
NARRI. Minä en aina seuraa rakastajaa, vanhinta veljeä ja vaimoa, mutta joskus filosofia.