(Apemantus ja narri menevät.)
FLAVIUS.
Edeltä menkää; kohta olen valmis.
(Palvelijat menevät.)
TIMON.
Sinua kummastelen; miks et ennen
Tilaani täysin mulle selvitellyt,
Ett' oisin menot voinut sovittaa
Tulojen mukaan?
FLAVIUS.
Ette mua kuullut,
Vaikk' usein kyllä yritin.
TIMON.
Niin, niin,
Kentiesi joskus tilaisuutta käytit,
Kun karkoitti sun pois mun paha pääni;
Ja nyreyden tään nyt tahdot panna
Tekosi kaunisteeksi.
FLAVIUS.
Rakas herra,
Monasti laskin etehenne laskut;
Te työnsitte ne pois ja sanoitte
Rehellisyyteheni luottavanne.
Kun käskitte mun pikku lahjast' antaa
Ties mitä, puistin päätäni ja itkin;
Pyysinpä, että vastoin valtatapaa
Visumpi oisitte; sain useinkin
Kovia nuhteita, kun huomauttaa
Ma tohdin rikkautenne luodetta
Ja velkojenne vuosta. Rakas herra,
Nyt kuulette, kun myöhäist' on; siis kuulkaa:
Kaikk' omaisuutenne ei puoliin riitä
Nykyisten velkojenne maksamiseen.
TIMON.
Tilani myytä.
FLAVIUS.
Panttina on kaikki,
Kalua mennyttäkin useammat:
Ei loput riitä tukkimahan suuta
Nykyisten velkain; uutta tulee myötään.
Mitenkä loma täytetään? Ja mikä
Lopuksi meidät perii?
TIMON.
Tilukseni
Ain' ulottuivat Lacedaemoniin.