MAALARI.
Tuo tavallista on. Voin esitellä
Sen seitsemänkin tapamaalausta,
Jotk' onnettaren äkkipuuskat kuvaa
Sanoja selvemmin. Mut hyvä oisi,
Jos Timon tietää sais, ett' ihmissilmä
On ennen nähnyt moisen kuperkeikan.
(Timon tulee seurueineen. Ventidiuksen palvelija on
puheissa hänen kanssaan.)
TIMON.
Vangittu, niinkö?
PALVELIJA.
Niin on, hyvä herra;
Ja velkomus on viisi talenttia.
Varat on heikot, velkamiehet tiukat.
Hän pyytää teiltä puoltokirjaa niille,
Jotk' ovat hänet vanginneet; on muuten
Hukassa toivo.
TIMON.
Jalo Ventidius!
En ole niitä, jotka luotaan viskaa
Hädässä ystävänsä. Hänet tunnen,
Hän jalo mies on, avun ansaitseva,
Ja saakin sen: lunastan hänet irti.
PALVELIJA.
Ijäti on hän kiitollinen teille.
TIMON.
Vie terveiseni: oiti lunnaat laitan,
Kun vapaa on hän, pyydä hänet tänne. —
Ei riitä se, ett' autat pystyyn heikon,
Tukea myöskin kaipaa hän. — Hyvästi!
PALVELIJA.
Oloinen onni teidän armollenne!
(Palvelija menee.)
(Vanha ateenalainen tulee.)
ATEENALAINEN.
Kuulehan, herra!