TIMON.
Puhu, hyvä vanhus.
ATEENALAINEN.
Lucilius on palvelija sulla.
TIMON.
Niin on, ja entä sitten?
ATEENALAINEN.
Jalo Timon,
Tykosi tänne kutsuta se mies.
TIMON.
Hän onko tässä saatossa? — Lucilius!
(Lucilius tulee.)
LUCILIUS.
Tass' olen, herra, nöyrin palvelijanne.
ATEENALAINEN.
Tuo mies, tuo passarisi, jalo Timon,
Talossain öisin liikkuu. Olen mies,
Jok' olen pienest' alkain ollut tarkka;
Paremman minä perillisen vaadin
Kuin kupinkantajan.
TIMON.
No, entä sitten?
ATEENALAINEN.
Yks mull' on tytär, heimoa ei muuta,
Kenelle tavarani luovuttaisin.
On tyttö soma, tuskin naitava,
Ja kalliist' olen häntä kasvattanut
Paraimman mukaan. Nyt tuo käskylääsi
Lempiinsä hänet kietoo. Jalo herra,
Apusi suo, nuo käynnit hältä kiellä;
Ma koitin turhaan.