TIMON.
Sinäkö Timandra?
TIMANDRA.
Se olen.
TIMON.
Ikäsi sä ollos portto!
Ne, jotka sua käyttää, ei sua lemmi.
Kun kutkun saat, niin palkaks anna tauti;
Himoitus-aikaas käytä; uhri? höystä
Ja laita syljetys- ja hioskoppiin;
Ja nuorukaiset rusoposkisetkin
Nälälle kypsyttele!
TIMANDRA.
Hirteen, hirmu!
ALCIBIADES.
Suo hälle anteeks, armas; kurjuus hältä
Hukannut on ja upottanut järjen. —
Rahasta mull' on puute, kelpo Timon;
Siks köyhä joukkonikin joka päivä
On kapinassa. Surren kuulin, ett' on
Ateena kurja, arvos unehuttain
Ja urotyös, kun uhkas lähivallat
Sen kukistaa, jos miekkas ei ja onnes, —
TIMON.
Lyö rumpuas ja mene!
ALCIBIADES.
Arvo Timon,
Min' olen ystäväs ja sua säälin.
TIMON.
Kuin säälit häntä, jota kiusaat näin?
En seuraa tarvitse.
ALCIBIADES.
Hyvästi siis!
Tää kulta ota!
TIMON.
Pois! Sit' en voi syödä.