TIMON.
Kuin kuu, kun ei voi valoa se antaa;
Enk' uudistunut minä, niinkuin kuu:
Ei aurinkoa, miltä lainata.
ALCIBIADES.
Mill' auttaa voin sua, jalo Timon?
TIMON.
Sillä,
Ett' uskoani tuet.
ALCIBIADES.
Mitä, Timon?
TIMON.
Niin, lupaa ystävyyttä, vaan äl' anna;
Jos sin' et lupaa, jumalat sua pieskööt,
Kosk' olet ihminen! Ja jos et anna,
Sun ruhjokoot, kosk' olet ihminen!
ALCIBIADES.
Ma kurjuudestas olen hiukan kuullut.
TIMON.
Sen silloin näit, kun elin onnessa.
ALCIBIADES.
Nyt näen sen; silloin riemunaika sulla.
TIMON.
Kuin sulla nyt: kaks huoraa kainalossa.
TIMANDRA.
Ateenan suosikkiko tuo, se, jota
Niin mailma kiitti?