1 SENAATTORI.
Puhett' ihanaa!
TIMON.
Terveiset rakkaille maanmiehilleni, —
1 SENAATTORI. Nuo sanat huultesi on kaunistus.
2 SENAATTORI. Ja niinkuin sankar' riemuporttihinsa, Ne korvaan kulkee.
TIMON.
Terveisiä vieden,
Sanokaa heille, että — hoivaks huolten,
Huokausten, tappioiden, sotapelvon
Ja lemmen tuskien ja muiden vaivain,
Joit' elon tiellä luonnon heikko pursi
Saa kestää, — teen sen hyvän, että neuvon,
Kuink' Alcibiadeen voi raivon välttää.
2 SENAATTORI. Tuo tietää hyvää; takaisin hän tulee.
TIMON.
Täss' aituuksessa mulla kasvaa puu,
Jok' on mun hetikohta tarvis kaataa.
Sanokaa ystävilleni ja muille,
Koko Ateenalle, kaiken säätyisille
Ylimmäst' alimpaan, jos kuka tahtoo
Tuskastaan lopun, tulkoon heti tänne,
Ennenkuin kirves kaatanut on puun,
Ja hirteen käyköön. — Terveiseni viekää!
FLAVIUS.
Hänt' älkää häiritkö; noin on hän aina.
TIMON.
Takaisin älkää tulko; sana viekää,
Ett' ikimajansa on Timon tehnyt
Suolaisen meren laakaan hiekkarantaan,
Jot' ärjy laine kerran joka päivä
Valelee vahdollansa. Sinne tulkaa
Ja hautakivestäni ennustelkaa. —
Nyt, suuni, katkeruutes vaietkoon!
Vajehet rutto, myrkky korvatkoon!
Hautoja luokaa; kuolo työnne palkkaa!
Aurinko, sammu! Timon yönsä alkaa.
(Menee.)