TALONPOIKA. Taivaastako? Ah, herra, siellä en ole koskaan ollut. Jumala minua varjelkoon siitä röyhkeydestä, että tunkeutuisin nuorella iälläni taivaaseen! Olin vain kyyhkyineni menossa tripuuni-lepsun puheille jupakan vuoksi, joka on käymässä setäni ja erään keisarin miehen välillä.
MARCUS. Mutta tämähän tulee aivan niinkuin tilattuna viemään perille anomuskirjasi. Anna hänen jättää kyyhkyset keisarille sinun puolestasi.
TITUS. Sano minulle, voitko sinä jättää anomuskirjan keisarille oikein säädyllisesti?
TALONPOIKA.
En, totisesti, en ole koskaan eläissäni ollut säätymies.
TITUS.
Mies, tule tänne, jätä turhat lorut;
Vain anna keisarille kyyhkysi,
Ma hänelt' oikeutta sulle hankin.
Seis, varro, — tuossa kultaa vaivastasi!
Minulle tuokaa mustetta ja kynä. —
Jätäthän säädykkäästi anomuksen?
TALONPOIKA.
Kyllä, herra.
TITUS. Siis tässä sulle anomuskirja omasta puolestasi. Ja kun tulet hänen luokseen, niin muista heti lähestyessäsi polvistua; sitten suudella hänen jalkaansa; sitten antaa kyyhkysi; ja sitten odottaa palkkaasi. Minä olen siinä käsillä; katso, että toimitat asiasi hyvin.
TALONPOIKA.
Sen lupaan, herra, minuun luottakaa.
TITUS.
Mies, onko sulla veistä? Näytä tänne! —
Tuo veitsi, Marcus, kääri pyyntökirjaan —
Olethan laatinut sen oikein nöyrän. —
Ja kun sen olet keisarille vienyt,
Koputa oveeni ja vastaus tuo.
TALONPOIKA.
Jumalan haltuun, herra; sen ma teen.