TITUS.
Hoi, veli Marcus! Synkkä Titus kutsuu.
(Marcus tulee.)
Mene veljenpoikas Luciuksen luo;
Kysele häntä goottein leiristä;
Tuo hänet tänne, muutamia goottein
Pääruhtinaita hänen mukanaan.
Alalleen jättäköön hän soturinsa.
Sano, että keisari ja keisarinna
Tääll' ovat pidoissa; hän tulkoon mukaan.
Se tee mun tähteni, ja hänkin samoin,
Jos isänsä on henki hälle rakas.
MARCUS.
Sen kyllä teen, ja heti palajan.
(Menee.)
TAMORA.
Nyt menen toimittamaan asiasi
Ja käskylääni otan mukaani.
TITUS.
Ei, Valtaus ja Murha jätä tänne,
Takaisin muuten kutsun veljeni,
Ja Lucius saa yksin koston täyttää.
TAMORA (syrjään pojilleen).
Mit' arvelette? Tänne jäättekö,
Siks kuin käyn keisarille kertomaan,
Kuink' aikomamme juonen suoritin?
Puhukaa hyvää, mieltään noutakaa,
Ja hänen luokseen jääkää kunnes palaan.
TITUS (syrjään).
Nuo tunnen, vaikka luulevat mun hulluks,
Ja kiedon heidät omaan satimeensa,
Kirotut tuonen koirat emoineen.
DEMETRIUS (Tamoralle).
Te menkää milloin tahdotte; me jäämme.
TAMORA.
Hyvästi, Titus! Kosto erkanee
Ja vihamiehes ansaan viettelee.
TITUS.
Sen hyvin uskon; hyväst', armas Kosto!