HECTOR.
Tulehan sotakentälle. Siit' asti,
Kuin heitit Kreikan asian, on sota
Vain pilaa ollut.
ACHILLES.
Hectorko mua vaatii?
Huomenna tulen, tuimana kuin surma;
Nyt ollaan ystäviä.
HECTOR.
Tuohon käteen!
AGAMEMNON.
Mun telttaani nyt, kaikki Kreikan päärit!
Siell' uhmast' ensin juhlitaan; ja sitten,
Jos Hector suostuu teidän tarjoukseenne,
Erikseen kukin häntä kestitköön.
Nyt rummut pauhaamaan ja torvet soimaan,
Urosta tervetulleeks kunnioimaan!
(Kaikki poistuvat, paitsi Troilus ja Ulysses.)
TROILUS.
Ulysses-prinssi, pyydän, sanokaa,
Miss' asuu täällä leirissänne Calchas.
ULYSSES.
Teltassa Menelauksen, arvon prinssi.
Siell' iltavieraana on Diomedes;
Se mies nyt taivast' eikä maata näe,
Vain töllistää ja lemmenkatseit' iskee
Ihanaan Cressidaan.
TROILUS.
Teit', arvon prinssi, pyytäisin niin hyväks,
Ett', Agamemnonin kun luota mennään,
Mun sinne viette.
ULYSSES.
Kernaasti. Nyt tekin
Hyv' olkaa, sanokaa, mik' arvo Trojass'
On Cressidalla. Sinne kenties sulho
Jäi hänen lähtöänsä itkemään?
TROILUS.
Ah, pilkan oma on, ken haavojaan
Kehuen näyttää! Joko mennään, prinssi?
Rakasti, rakas oli ja on vielä,
Mut ain' on kade onni lemmen tiellä.