ACHILLES.
Pöyhkä troialainen,
Ma höyliyttäs halveksin. On onnes,
Ett' aseeni ei ole käytöss' ollut.
Nyt laiskotteluni on hyödyks sulle;
Mut lisää minust' ennen pitkää kuulet.
Siks onnes nojaan jää.
(Menee.)
HECTOR.
Siis, hyvästi!
Kyll' oisin paljon pirteämpi ollut,
Jos oisin sua varronnut. — No, veli?
(Troilus palaa.)
TROILUS.
Aeneaan kaappas Ajax. Sallitaanko?
Ei, kautta kirkkaan taivaan valon tuon,
Hänt' ei hän saaliiks saa! Ma hänet päästän
Vaikk' omin surmin. Kohtalotar, tiedä:
Jos niiks, saat tänään multa hengen viedä.
(Menee.)
(Ritari tulee, loistava asevarustus yllä.)
HECTOR.
Seis, Kreikan mies! Sin' olet oiva pilkka. —
Et vainko? — Haarniskas on mulle mieleen;
Sen murskaan, niittaukset kaikki katkon,
Jos sit' en saa. — Nyt, otus, jälkees lähden.
No, juokse! Ajan vain sua nahkas tähden.
(Menevät.)
Seitsemäs kohtaus.