Troilus ja Cressida

by William Shakespeare

CRESSIDA. Oli kai hillitympi tuli hänen silmäinsä padan alla. Tulvivatko hänenkin silmänsä?

PANDARUS.
Ja Hector nauroi.

CRESSIDA.
Mutta mitä sitten niin miehissä naurettiin?

PANDARUS.
He, sitä valkoista karvaa, jonka Helena keksi Troiluksen poskesta.

CRESSIDA.
Jos se olisi ollut viheriä, niin olisin minäkin nauranut.

PANDARUS.
He eivät niinkään nauraneet sitä karvaa, kuin hänen sievää vastaustaan.

CRESSIDA.
Mitä hän vastasi?

PANDARUS. Helena sanoi: "Tässä on kaksikuudetta karvaa teidän poskessanne, ja yksi niistä on valkoinen."

CRESSIDA.
Sehän oli hänen kysymyksensä.

PANDARUS. Niin oikein; siitä ei kysymystäkään. "Kaksikuudetta karvaa", sanoi Troilus, "ja yksi valkoinen; se valkoinen karva on isäni, ja kaikki muut hänen poikiaan." — "Jupiter!" sanoi Helena, "mikä noista karvoista on Paris, minun mieheni?" — "Se sarvipää", sanoi Troilus; "nyhtäkää se pois, ja antakaa hänelle." Ja siitä syntyi semmoinen nauru, ja Helena punastui niin, ja Paris suuttui niin, ja kaikki muut nauroivat niin, ettei ollut loppua tulla.