CRESSIDA.
Mutta nyt se tulkoon, sillä tätä on jo liian kauan kestänyt.
PANDARUS.
No niin, orpanaiseni, sanoin sinulle jotakin eilen; mieti sitä.
CRESSIDA.
Niin teenkin.
PANDARUS. Vannon, että se on totta: hän itkee sinua, niinkuin olisi huhtikuussa syntynyt.
CRESSIDA.
Ja minä kasvan hänen kyynelvesissään, niinkuin toukokuussa nokkonen.
(Peräymissoitto kuuluu.)
PANDARUS.
Kuulkaa! Palaavat taistelukentältä. Nouskaamme tuonne ylös, ja
katselkaamme, kun kulkevat tästä ohi Ilioniin. Tule, orpana, rakas
Cressida-orpana!
CRESSIDA.
Niinkuin tahdotte.
PANDARUS.
Tässä, tässä; tässä on erinomainen paikka; tästä me näemme mainiosti.
Sanon sinulle kaikkien nimet, sitä mukaa kuin kulkevat ohi, mutta
huomaa Troilusta ennen muita.
CRESSIDA.
Älkää puhuko niin lujaa.