CRESSIDA.
Oi, uhkea mies!
PANDARUS. Eikös olekin? Se tekee miehen sydämmen oikein hyvää. Katsos noita kuhmuja hänen kypärässään! Katsos tuonne, etkös näe? Katsos: tuossa! Se ei ole mikään leikin-asia. Siinä sitä on isketty! Kestäköön sen toinen, jos voi. Ne ne vasta ovat kuhmuja!
CRESSIDA.
Ovatko ne miekan lyömiä?
(Paris kulkee ohi.)
PANDARUS. Miekanko? Minkä hyvänsä, se on hänelle yhtä; vaikka itse paholainen tulisi, hän ei siitä piittaa. Jumal'avita, oikein tekee sydämmen hyvää! — Tuolla tulee Paris; tuolla tulee Paris; katsos: tuolla, orpana! Eikös hänkin ole komea mies? Eikös olekin? — Noin vain, tuo on mainiota! — Kuka se sanoi, että hän tänään tuli haavoitettuna kotiin? Hän ei ole haavoittunut. Oi, se tekee Helenan sydämmen hyvää! Ah, kunhan nyt saisin nähdä Troiluksen! — Saat kohta nähdä Troiluksen.
CRESSIDA.
Ken se tuo on?
(Helenus kulkee ohi)
PANDARUS.
Se on Helenus. — Missä ihmeessä se Troilus viipyy? — Se on Helenus.
— Ei ole varmaankaan lähtenyt liikkeelle tänään. — Se on Helenus.
CRESSIDA.
Osaako Helenus taistella, setä?
PANDARUS. Helenusko? Ei; — osaa; taistelee jokseenkin hyvin. — Missä ihmeessä se Troilus on? — Kuules! Etkö kuule? Kansa huutaa: Troilus! — Helenus on pappi.