CRESSIDA.
Mikä luikistelija se tuolla hiipii?
PANDARUS. Missä? Tuollako? Se on Deiphobus. — Ei, se on Troilus. Siinä, orpana, se vasta mies on! — Hm! — Uljas Troilus, ritariston ruhtinas!
CRESSIDA.
Vaiti! Hävetkää! Vaiti!
PANDARUS. Katsele häntä; tarkkaa häntä! — Oi, uljas Troilus! — Katsele tyystin häntä, orpana; näetkös, kuinka hänen miekkansa on hurmeessa ja kypärä enemmän rouhittu kuin Hectorin? Ja katsanto sitten, ja käynti! — Oi, ihmeteltävä nuorukainen! Ei vielä täyttänyt kolmea kolmatta. Noin vain, Troilus, noin vain! Jos minulla olisi sulotar sisarena tai jumalatar tyttärenä, niin saisi hän valita kumman tahtoo. Mikä ihmeteltävä mies! — Paris? — Paris on rojua hänen rinnallaan; lyön vetoa, että Helena, jos voisi vaihtaa, antaisi silmän väliä.
(Sotureita kulkee ohi.)
CRESSIDA.
Tuossa tulee lisää.
PANDARUS.
Aaseja, hölmöjä, moukkia! Kaunoja ja akanoita, kaunoja ja akanoita!
Lientä ruoan päälle! Troiluksen silmäin edessä voisin elää ja kuolla.
Älä noita katso, älä! Kotkat ovat menneet. Variksia ja naakkoja,
variksia ja naakkoja! Olisin ennen Troiluksen tapainen mies kuin
Agamemnon kaikkine kreikkalaisineen.
CRESSIDA.
Kreikkalaisten joukossa on Achilles, joka on parempi mies kuin Troilus.
PANDARUS.
Achilles? Kärrymies, juhta, oikea kameeli.
CRESSIDA.
No, no!