NESTOR.
Jos oisi mitä vikaa Ajaxissa, —
ULYSSES.
Jos oisi ylpeä, —
DIOMEDES.
Tai kehun-ahnas, —
ULYSSES.
Tai kärrykäs, —
DIOMEDES.
Tai turha, itserakas!
ULYSSES.
Taivaalle kiitos, leppyisä ett' olet!
Ja kiitos siittäjälles, kantajalles,
Ja opettajalles. Mut kolmin kerroin
Sun älylles, jok' opin kaiken voittaa!
Mut se, ken kätes miekkaan totutti,
Jakakoon Marsin kanssa ijäisyyden
Ja puolet saakoon! Mitä voimaan tulee,
Niin Milo, härjänkantajakin, maineens'
Saa jättää jänteiselle Ajaxille.
En tahdo viisauttasi ylistää,
Jok' ympäröi kuin joki, aita, häkki
Avujes avaruuden. Täss' on Nestor;
Hän, muinaisuuden tiedoss' oppineena,
On viisas, muut' ei olla voi kuin viisas;
Mut anteeks, isä Nestor, vaikka oisit
Kuin Ajax reipas, ajus yhtä tuore,
Et häntä voittais, Ajax oisit vain.
AJAX.
Sanonko isäks?
NESTOR.
Sano, poikaseni.
DIOMEDES.
Häh', Ajax-prinssi, ohjeit' ottakaa.
ULYSSES.
Pois viipy nyt: jo pensaikossa piilee
Achilles-hirvi. Suuri päälikkömme,
Kokohon päällyskunta kutsukaa.
Kuninkait' uusia on tullut Troiaan;
Huomenna täyttä voimaa kysytään.
Täss' urho! Itä saa ja länsi koittaa
Parastaan tuoda, Ajax kaikki voittaa.