PALVELIJA.
Ei, herra, vaan Helena; ettekö sitä jo hänen arvonimistään hoksannut?
PANDARUS. Näyttää siltä, ystävä, ettet ole nähnyt neiti Cressidaa. Tulin Parista puhuttelemaan Troilus-prinssin puolesta. Aion tehdä häneen kohteliaan hyökkäyksen; asiani on tulikuuma.
PALVELIJA.
Tulikuuma asia! Oikein saunakieltä!
(Paris ja Helena tulevat seuralaisineen.)
PANDARUS. Kaikkea ihanaa teille, prinssi, ja koko tälle ihanalle seurallenne! Ihanimmat toiveet ihanimmassa määrässä ihanasti toteutukoot; teidän ennen kaikkia, ihana kuningatar! Ihanat unet teillä ihanana päänaluisena olkoon!
HELENA.
Arvoisa herra, tehän olette ihania sanoja täynnä.
PANDARUS. Te ilmi lausutte ihanan mielisuosionne, suloinen kuningatar. — Ihana prinssi, tämä on sievä soitonkatkelma.
PARIS. Te olette sen katkaissut, serkku; ja, niin totta kuin elän, teidän täytyy se jälleen tehdä eheäksi; teidän pitää jatkoksi laittaa jotakin omaa laitosta. — Nella, hän on sointaa täynnä.
PANDARUS.
Enkä, arvon rouva.
HELENA.
Oo, herraseni! —