PANDARUS.
Raaka, tottakin; — niin, toden totta, perin raaka.
PARIS.
Hyvin sanottu, herraseni; noin vain staccato.
PANDARUS.
Minulla olisi asiaa armolliselle prinssille, armas kuningatar.
— Armollinen herra, suvaitsetteko kuulla pari sanaa?
HELENA.
Niin vähällä ette meistä pääse; teidän pitää laulaa, ehdottomasti.
PANDARUS. Suloisin kuningatar, suvaitsette laskea leikkiä. Mutta tosiaankin, näin, armollinen herra; rakas herrani ja kallis-arvoinen ystäväni, teidän veljenne Troilus, —
HELENA.
Rakas herra Pandarus; mesimakea herraseni, —
PANDARUS. Älkää, armas kuningatar, älkää: — sulkeutuu sydämmellisimmästi suosioonne.
HELENA. Älkää saattako meitä pois sävellyksestä; muuten synkeä mielemme tulkoon teidän päähänne.
PANDARUS. Maire kuningatar, maire kuningatar, oi, mikä maire kuningatar, — toden totta, —
HELENA.
Ja tehdä maireen kuningattaren mieli karvaaksi on katkera loukkaus.