HELENA.
Hän on jostakin nuloillaan; — te tiedätte kaikki, herra Pandarus.
PANDARUS. Minä en tiedä niin mitään, mesimakea kuningatar. — Haluaisin kuulla, mitä tänään ovat toimittaneet. — Muistattehan vain ilmoittaa veljenne esteen?
PARIS.
Pilkusta pilkkuun.
PANDARUS.
Hyvästi, armas kuningatar!
HELENA.
Terveisiä viekää orpanallenne.
PANDARUS.
Niinkuin käskette, armas kuningatar.
(Menee.)
(Paluuretkelle soitetaan.)
PARIS.
Jo palajavat; Priamuksen saliin
Nyt käymme tervehtimään sotureita.
Helena armas, pyydän, aseet riisu
Sa Hectorimme yltä; jäykkä solki
Hurmaavan valkokätes koskentaa
Enemmän tottelee kuin miekan terää
Tai Kreikan jännevoimaa; enemmän
Kuin kaikki saaren kuninkaat voit sinä:
Aseista päästää suuren Hectorin.
HELENA.
On ylpeyteni häntä palvella.
Niin, minkä näin teen velvoituksesta,
Vain kauneuden-mainettani lisää,
Ihanpa itsenikin himmentää.