HELENA.
Laula lemmestä; se lempi se tuhoaa meidät kaikki. Oi, Cupido, Cupido,
Cupido!
PANDARUS.
Niin, se lempi! Sen se tosiaankin tekee.
PARIS.
Niin, lempi, niin! Oi, lempi, lempi, lempi, oi!
PANDARUS.
Niin todellakin, niin se laulukin alkaa.
(Laulaa.)
Oi, lempi, lempi, lempi, oi!
Niin uuhi kuin jäärä
Sen nuolen on määrä;
Vaikk' ampuilee,
Ei haavaa tee,
Vain hiljaa himaroi.
Ja lempivät ne vaikeroi:
"Ai, kuolen, voi!"
Mut kuolo ei sen tuskaisempi:
"Ai, ai"sta tulee "ha, ha, haa;"
Näin kuoloss' elää lempi.
"Ai, ai, ai", sitten "ha, ha, haa"
Niin, ai, ai, ai, ja ha, ha, haa.
Hih hei!
HELENA.
Totta totisesti, lemmessä nenännipukkaansa myöten.
PARIS. Hän ei syö muuta kuin kyyhkysiä, kultaseni, ja se siittää kuumaa verta, ja kuuma veri synnyttää kuumia ajatuksia, ja kuumat ajatukset synnyttävät kuumia tekoja, ja kuumat teot ovat lempeä.
PANDARUS.
Tämäkö se lemmen sukujohto? Kuuma veri, kuumat ajatukset ja kuumat
teot? Mutta ne ovat kyykäärmeitä. Onko lempi kyykäärmeiden sikiö?
— Hyvä prinssi, kuka on tänään taistelemassa?
PARIS.
Hector, Deiphobus, Helenus, Antenor, ja kaikki Troian uljaat nuoret.
Minäkin olisin mielelläni tänään pukeutunut aseisiin, mutta Nellani ei
tahtonut. Mistä se tulee, ettei veljeni Troilus lähtenyt?