PARIS.
Arvaan jo.
PANDARUS. Arvaatte! Mitä arvaatte? — Antakaa tänne soitin. — Nyt, armas kuningatar.
HELENA.
Kas niin, nyt olette kiltti.
PANDARUS. Orpanani on hirveästi mieltynyt muutamaan kapineeseen, jota te omistatte, armas kuningatar.
HELENA.
Hän sen saakoon, kunhan se vain ei ole mieheni Paris.
PANDARUS.
Hi, hi! Ei, hänestä hän ei huoli. Ne kaksi ovat kahtaanne.
HELENA.
Ensin kahtaanne, ja sitten yhtäänne, siitä tulee pian kolme.
PANDARUS.
No, no, ei siitä sen enempää. Laulan nyt teille laulun.
HELENA. Niin, niin, alkakaa nyt. Mutta tosiaankin, ystäväiseni, sulla on hieno otsa.
PANDARUS.
Jopa jotakin!