PANDARUS. Tule, tule! Mitä tässä tarvis punastua? Häpy on imulapsi. — Tässä hän nyt on; vannokaa nyt hänelle ne valat, jotka olette minulle vannonut. — Mitä? Juoksetko taas pakoon? Pitääkö sinua valvattamalla kesyttää, mitä? Tule pois, tule! Jos teet takaperoa, niin pistämme sinut kakkuloihin. — No, miksi ette puhu hänelle mitään? — Kas niin, esirippu pois, ja kuva näkyviin! — Herrainen aika, kuinka te arkailette päivän valoa! Pimeässä pikemmin tapaisitte toisenne. Kas niin, juoksija esiin, ja hyökkäys kuningattareen! Mitä? Oikein suukko-hyökkäys! Tähän tehkäämme maja, salvomies; ilma on suloinen. Ei, teidän täytyy asia sylipainilla ratkaista, ennenkuin teidät erotan. Naarashaukka kuin koirashaukkakin, kumpikin kelpaavat ankkojen ajossa. Kas niin vain!
TROILUS.
Te saatte minut sanoista paitiksi, neiti.
PANDARUS. Sanoilla ei velkoja makseta, siihen vaaditaan tekoa; mutta hän kyllä tekee sinut teostakin paitiksi, kun rupee tosi-tointasi kysymään. Mitä? Taasko suukostelua? Siis tähän tapaan: "Paremmaksi vakuudeksi asianomaiset molemmin puolin" — Tulkaa sisään, tulkaa sisään; minä laitan tulta.
(Menee.)
CRESSIDA.
Mielittekö tulla sisään, prinssi?
TROILUS.
Oi, Cressida, kuinka usein olen tätä halunnut!
CRESSIDA.
Halunnutko, prinssi? — Suokoon jumalat! — Oi, prinssi!
TROILUS. Mitä tulisi heidän suoda? Mistä tuo ihana keskeytys? Mitä epäiltävää mutaa rakas armaani lempemme lähteessä havaitsee?
CRESSIDA.
Enemmän mutaa kuin vettä, jos ei pelkoni ole sokea.
TROILUS.
Pelko tekee enkeleistä perkeleitä; se ei koskaan näe oikein.