PANDARUS.
Jäähyväiset? Niin, huomispäivän aamuun.
CRESSIDA.
Tytykää, prinssi.
TROILUS.
Mitä pahastutte?
CRESSIDA.
Ah, omaa seuraani.
TROILUS.
Te ette itseänne pakoon pääse.
CRESSIDA.
Yrittää koitan. Tavallani itse
Jään teidän luoksenne; mut tavatonpa
Se itse, joka luopuu itsestään
Ja tulee toisen narriks. — Poishan aioin.
Miss' älyni? — En tiedä mitä puhun.
TROILUS.
Noin viisas kyllä tietää mitä puhuu.
CRESSIDA.
Juont' ehkä enemp' on kuin rakkautta
Tää avoin tunnustukseni, ja sillä
Vain aion teille ansan virittää.
Mut viisas olette, siis ette lemmi;
Näet, viisaus ja lempi jumalissa
Vain yhtyvät, ei koskaan kuolevissa.
TROILUS.
Jos uskoisin ma, että voisi nainen —
Ja jos sen kukaan voi, niin voitte te —
Vireillä pitää lemmentultaan aina,
Pysyä nuorena ja uskollisna,
Sulouden mentyäkin sydämmeltään
Ain' uudistua, vaikka veri kuivuu;
Tai jos vain saisin siitä vakuuden,
Ett' oma puhdas, harras lempeni
Tapaisi teissä yhtä selvän, runsaan
Ja täyteläisen vastarakkauden,
Oi, kuinka lentoon nousisin! Mut ah!
Min' olen vilpitön kuin suora totuus,
Niin, suorempi kuin totuus lapsessa.
CRESSIDA.
Mä siinä teidän kanssa kilvan kestän.